Paikassa @Syötteen kansallispuistossa ja taisi pikku pläntti olla luonnonsuojelu alueellakin.
Kauniit olivat maisemat ja keli ihan huippu sekä todella idyllinen paikka tämä itse Rytivaara. Missä oli tämä Rytivaarantupa.
Onneksi…
💛 Olitiin aamulla aikaisin liikenteessä. Niin saatiinkin kulkea alkuun hankiaisilla. Sitten oikein lanatulla talvireitillä. Viimeiset 6 km oli kovaa ryynäämistä uppohangessa.
Onneksi oli lumikengät, vaikka niilläkin upotti välillä tosi paljon.
💛 Voimat meinas loppua ja nestehukka yllättää. Onneksi tankkaus toimi.
❤ Ja totesin, kätilö on aina kätilö.
Sillä samaistuin loppumatkasta kätilönä olemiseen synnytysalissa.
Ajatus tuli siitä, kun seurasin keltaisia merkittyjä merkkejä. Voimat oli loppu, ja oli äärimäinen hiki sekä lihakset huusivat hoosiannaa.
- Ajattelin, että merkki kerrallaan. Maali tulee, kun on kaikki merkit kuljettu.
Entisessä työssäni kun hoidin synnytystä, sanoin synnyävälle äidille, mennään supistus kerrallaan.
Ei mietitä milloin vauva syntyy, sillä se syntyy silloin, kun hänen aika on. Ja kaikkia supistuksia tarvitaan, jotta vauva tulee maailmaan.
❤ joten kai tämä meidän retki oli yksi synnytysprosessi.
Tai parisuhde terapiaa.
Tuli jaksaa merkki merkiltä. Periksi ei voinut antaa. Voimat meinas loppua, mutta tuli tsempata ja luottaa itseensä ja toisiamme:
❣️minä pystyn.
❣️minusta on tähän
❣️minä selviän.
❣️tämä on minun ja meidän matka.
❣️yhdessä mennään
❣️pidetään huolta toisistamme.
Ja loppujen lopuksi
Olen oman elämäni SANKARI ❤
YHDESSÄ SILTI TÄMÄN TEIMME.
MINÄ JA RAKAS MIEHENI.
